tiistai 31. maaliskuuta 2015

Viime kuukausien ja viikkojen ajan olen ollut väsynyt, turhautunut, mieleni on ollut ailahtelevainen kuten sääkin välillä se on ollut aurinkoinen tai harmaa. Olen kiukutellut miehelle monesta (= joka) asiasta, tirutellut pienet itkut, toivonut, rukoillut, olen lukenut enkelikortteja, chakrat ja aurat, kuunasennot tarkistettu, olen toistanut mielessäni samoja asioita. Olen istua kököttänyt töiden jälkeen sohvalla violetissa veluuriasussani selannut netistä etuoven omakotitaloja innoituksenani naapurin koiran öinen ulvontakonsertti kun sen omistajat ovat jossain muualla kuin kotona (edit: nämä ihmiset kera koiransa muuttivat pois viime kuun lopussa, kiitos Herra tämä rukoukseni oltiin kuultu).


















 


















 Juu palatakseni takaisin aiheeseen. Koska kun tarpeeksi hokee juttuja niihin alkaa uskoa. Mitään muuta en ole toivonut pitkiin aikoihin näin paljon. Koti. Kyllä. Nyt on löydetty jotain semmoista mistä kannattaa taistella. Tie tähän on ollut pitkä.

 Olemme käyneet vuosien aikana katsomassa taloja lähellä ja vähän kauempana, innostus on laantunut vähän ja välillä innostus on laatunut totaalisesti ja välillä pieni kipinä on taas jostain löytynyt.



 Tässä luettelen muutamia intoa laskeneita tekijöitä niitä on muitakin mutta tässä muutamia:

- järkyttävän hintaisia tai sitten kun hinta on kohdillaan siinä on joku ISO vika.

-keskeltä pihaa meneekin naapurin tontti koska tila on kätevästi lohkottu niin ja "nää kaikki piharakennukset kuuluu naapurille vaikka nää onkin teidän pihalla". Oikeasti kerran oli tämmönen tapaus jossa aitat ja navetat ja grillikatoskin oli naapurin vaikka ne olikin  myytävän talon pihalla ja yhdessä toisessa kohteessa oli pihasauna 10 metrin päässä ulko-ovesta ja keittiön ikkunasta mutta kappas pihasauna olikin naapurin puolella koska joskus vuonna miekka ja kuokka raja oli katsottu vähän väärin niin sauna oli hupsahtanut naapurin tontille...eli siis sauna on teidän mutta se maa mikä siinä saunan alla on, niin se on naapurin eli jos naapuri haluaa kauhakuormaajalla pistää saunan matalaksi hän saa tehdä sen. Hymiö.

-naapurit liian lähellä.

-täysin turha asuntonäyttö, bensojen haaskausta.

-maantie liian lähellä.

-korkea kuusiaita leikattu totaalisen väärin ja sitä ei voi korjata muuta kuin moottorisahalla ja kaivinkoneella ja sen kuusiaidan takana onkin sitten naapurin romujen keräys kaatopaikka, hivelee silmää ja haistan ongelmia.

-kiva tölli on ollut jossain kinttupolun takana umpimetsässä, toissäkin ihmisen valitettavasti pitäisi käydä myös talvella ja päästä liikkumaan aikaisin lisäksi tämä koskettaa paria muutakin ihmistä jotka asuvat kanssamme osan aikaa että ihan minne tahansa ei voi muuttaa.

- talossa on pieni kosteusvaurio tai muuten vaan läpihomeessa.

-suojeltu kohde joka on päästetty siihen kuntoon että kaikkien ulkorakennusten katot romahtaneet ja talokin vähän (ihan) vinksallaan MUTTA tätä kun vähän suoristaa niin ihan hyvä tulee "näitä on harvoin tarjolla", Carpe Diem!  Tähän vois hakee museovirastolta tukea...kaikenlaisia myyntipuheita on kuultu ja todellisuudentajua vielä kuitenkin hivenen on ja todellisuus kuitenkin se että jos ei ole lottovoittaja niin muuten ei kannata oikein yrittää jos haluaa oman mielenterveyden säilyvän.

- ihanan talon viereen onkin kaavoitettu suuri kauppakeskus alue.

- joku muu ehti ostaa talon ensin.

-monet sanoo että tehän ootte viel nuoria joo niin ollaan mutta toi 40 tossa kolkuttelee kohta vastaan että varmaa jotain tarttis tehä ja kyl me oikeesti haluttais.

-en myöskään ajattele niin että juu " tätä kun seuraavat 15 vuotta hiljalleen rempataan ja asutaan sillä aikaa jossain saunamökissä hiirien kanssa niin sit tää on hyvä", joku tolkku kaikessa. Arvostan vanhaa ja suuresti niitä ihmisiä joiden kärsivällisyys on loputon. Omani ei ole. Haluaisin myös elää en remontoida eläkeikään saakka.

-Uuden rakentamistakin on mietitty ja sen jälkeen unohdettu.












































Olen tunneihminen. Luotan intuitioon. Kun koira muutti meille olen niin toivonut että se saisi oman pihan jossa juoksennella. Me ollaa n. 6 vuotta kitkuteltu pienessä kerrostalo asunnossa päätettiin että tässä ollaan nyt niin kauan kun se oikea löytyy, etsitty ja kaikenlaisten muiden vastoinkäymisten jälkeen vaan aina ajateltu että kyl se vielä tulee jonain päivänä. Helmikuussa käytiin katsomassa kivaa taloa siellä oli muitakin katsojia ja pariskunta joka jäi sinne lähdettyämme oli käynyt siellä jo kuulemma yhteensä 6 kertaa olin kuin tulisilla hiilillä mä en halua ajaa siitä yhtään kertaa ohi ja miettien sitä että se ois voinu olla meidän. Mä olen niin toivonut tätä. Nyt paistaa aurinko. Voin kertoa tämän nyt teillekin että joo me ostettiin se talo. Olen aika iloinen. Siellä on pihaa koiralle, ihmisille tilaa, ja maakellari jonne saan mun kaikki suolakurkkupurkit ja mehupullot riviin. Kiitos ja pienet tuuletukset sille.




keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

25.3.2015

Takaisin elävien kirjoihin.

Terveisiä sairastuvalta, peiton alla, tukka takussa, varpaat hikisenä, nessut ja viinimarjamehu muki vieressä. Elämä on. Olen niin kovasti odottanut kevättä. Olen ollut jotenkin aika takki tyhjä koko alkuvuoden, töissä vaan paahtaa menemään ja viikolla kotona ei jaksa mitään tai ainakin siltä tuntuu hetkittäin. Mieheni on pitänyt kotiamme kunnossa. Sydän.

Viime viikolla tulin taas kipeäksi, kestin perjantaihin asti ja töistä tullessa olo oli mitä oli. Siihen 4 päivää kuumetta, hirveä päänsärky, nuha ja järkyttävä hakkaava yskä kaupan päälle. Kunnon influenssa ja korvassakin jotain sanomista. Tässä sitä taas ollaankin  sairausloma ja pakkolepoa. Tänään ei kuumetta mutta olo on voimaton. Mihinköhän jäi taas se itsestään huolehtiminen ja kehon kuunteleminen? Se jäi varmaan tonne helmikuulle. No tämä taas opetti minua oikein kunnolla. Olen siis nukkunut ja ottanut troppeja. Olen lukenut  parin kuukauden lehdet jotka ovat lojuneet sängyn vieressä, kuunnellut musiikkia ja torkkunut Saran kanssa päiväunia. En tiedä kumpikohan meistä kuorsaa kovempaa, mä vielä nukun suu auki kun henki ei kulje nenän kautta.. on pikkusen tukkeessa.








































Saran kuvat ovat parin viikon takaa.








































No enempää en nyt jauha näitä sairaskertomuksia.

Meidän elämässä on tapahtunut yksi kiva juttu en vaan ole voinut oikein iloita kun tää tauti yllätti mutta kerron siitä tässä jonain päivänä kunhan olo kohenee.
Pysykää terveenä.

Taistellaan.

t. Aino

torstai 19. maaliskuuta 2015

19.3.2015

Se olis perjantain aatto.
Ensi viikosta tulee kiva ja jännittävä.

















Pari narsu kuvaa kehiin.




















tiistai 17. maaliskuuta 2015

17.3.2015

 Ostin viikonloppuna kirppikseltä Viherpiha lehden ja löysin jutun Plastexin suihkepullosta. Ajattelin et ton mä haluun.






































Kirppiksen jälkeen mentiin Kodin Terraan jossa kyseinen suihkepullo suorastaan käveli minua vastaan. Mukaan lähti. Suihkepullo tuottaa erittäin hienoa sumua. Näppärän kokoinen 3,5dl tilavuus ja kapea muodoltaan. Sopii viherkasveille ja yrttilöille. Tykkään tosi paljon. Hinta oli n. 5 euroa.
Plastexin suihkepullolla on kotimaisuudesta kertova Avainlipputunnuskin.


Terrasta ostin myös pari jykevää kookoskuituista tukikepakkoa meidän traakkipuulle joka on niin korkea että yltää kattoon. Pitäs vaihtaa sille multa ja laittaa tuenta kuntoon.

Ja mun huonekuusi, hehkutin sen uutta kasvua aiemmin mutta nyt se on alkanut ruskistaa oksankärkiä, on nimittäin merkki siitä että olen unohtanut kastella jollain menneellä viikolla, se on aika tarkka tapaus vedenjuonnin suhteen. Toivon et se elpyy. Peukut ylöspäin niin kuin mäkihyppykisoissa.







































Alla oleva teksti on lainattu suoraan Ajatusten aamiaisesta:

= = = = = = = = =

MULLANVAIHTOON

Viisas puutarhuri ei hoida riutuvaa
kasvia nyppimällä siltä kuolleet
lehdet. Hän tietää että ongelman
ydin on syvemmällä. Viisas puutarhuri
vaihtaa kasvin mullat, hoitaa juuret
ja istuttaa sen isompaan ruukkuun.

Jos olosi ei kohene, vaikka miten
uusisit vaatekaappiasi, silottaisit
ryppyjäsi tai siirtelisit kotona
huonekaluja, ongelmasi ydin on
syvemmällä. Kaiva juuresi esiin,
vaihda mullat ja istuta itsesi
isompaan ruukkuun. Siellä voit kasvaa
ja kukoistaa syvimmästä ytimestäsi,
uudessa maaperässä.

-TR

= = = = = = = = =



maanantai 16. maaliskuuta 2015

16.3.2015


Viikonloppuna laitettiin herneenversoja kasvamaan.


















Tähän tarvitaan talouspaperia, herneitä, multaa, suihkepullo, vettä, vanha muovinen viinirypälerasia.

Pohjalle ensin talouspaprua ja supsuttele vettä suihkepullolla, laita multaa, herneet perään, suihkuttele taas, multaa kevyesti ja taputtele mullan pinta, supsuttele vettä ja napsauta viinirypälelootan kansi kiinni. Tadaa huikea minikasvihuone on valmis. Kiikuta loota ikkunalle aurinkoon.















Satoa odotellessa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

15.3.2015

Tänä aamuna lähdin Saran kanssa lenkille siinä klo 8.30, muut jäivät nukkumaan. Mahtava keli. Otin kameran mukaan. Meillä on takapihalla sulaa ja nurmikot näkyy mutta tossa 50 metrin päässä puistossa on vielä noin paljon lunta (kuvissa).


Oltiin niin aikaseen liikkeellä että saatiin nauttia hiljaisuudesta. Nähtiin koko lenkin aikana pari pappaa, 1 hiihtäjä ja 2 kivaa villakoiraa ja niiden isäntä. Sunnuntait on mukavii.





































p.s en tallustellut ladulla menimme tosta yli kävelytielle. Mua muuten rasittaa todella paljon ihmiset jotka tallikoi tahallaan koiriensa kanssa latuja (niitäkin on näkynyt tänäkin talvena) jokaisen pitäisi kunnioittaa sen verran toista ihmistä, joku ne ladutkin tekee ja ylläpitää. Sen verran on lääniä joka paikassa että koirat ja niiden ihmiset voi kävellä jossain muualla kun laduilla.







































 
Iltapäivällä lähdettiin uudestaan ulkoilemaan koko lauman kanssa, käytiin ensin luontoretkellä eväiden kera sen jälkeen tallusteltiin rantaa kohti etsimään pajunkissoja, muutamat kissat löydettiinkin. Alla pari kuvaa.







































15.3.2015

Päivän asu.






































Liivi on mun äitin tekemä/ Alustoppi Cream/ Farkut samat vanhat/ Villikset OM

lauantai 14. maaliskuuta 2015

14.3.2015

Kevään merkkejä. Kukaan ei ehkä jaksa näitä mun sää- ja kevätpäivityksiä.. pahoittelen, tätä tulee silti. Ehkä huomennakin. Aurinkoisista päivistä on otettava kaikki irti.
















Kuvassa maisemaa eräältä suomalaiselta kerrostalon takapihalta (omalta).

Vihreetä näkyy. Toi vinksallaan oleva aurauskeppi joutas jo talviteloille. Öisin vielä kovasti pakkasta lähdin torstai aamuna töihin niin pakkasta oli -8, sulamis/valumisvedet jäätyy yöllä ja icebugit on edelleen käytössä. Jospa huomenna kävis kaivelemassa lenkkareita jostain varaston "kätköistä".

















Nuo isot silmumollukat yläkuvissa on lamoherukan. Kuvat on kännykällä räppästy (ja sen kyllä huomaa).

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

11.3.2015

Kevätaurinko paistaa!

Nyt on se aika kun kannattaa laittaa varjostusverkot pikkuhavuille.
Vinkkinä kerron että käytän kiinnityksessä nippusidettä, pysyy hyvin kiinni. Laitan nippusiteen yleensä kolmesta kohtaa ja alhaalta ihan rungosta kiinni niin ei lähde huput tuulien mukaan. 










































tiistai 10. maaliskuuta 2015

10.3.2015

Näin tämmöisen, aika huvittava. Pienet lapset varmaan tykkää näistä kun voi seurata tota hiusten kasvua. Vähän tommonen erilainen "kampauspää" tai miksei vaikka rairuohon korvike. Kuukausi pääsiäiseen.



lauantai 7. maaliskuuta 2015

7.3.2015

Lauantai. Kukka kaipaa valoa ja ihminen kaipaa unta. Nukuin viime yönä todella makoisat ja pitkät unet. Tänään siivoan ja teen jotain muutakin hyödyllistä.

Prismasta löysin kerrotun esikon. Eiks ookki tosi nätti?  Hyvää viikonloppua!



torstai 5. maaliskuuta 2015

5.3.2015

Päivän asu.

Ei menny tääkään kuva ihan niinku elokuvissa miksi ton lakanan pitänyt jäädä repsottaa? Pikkasen mua taas häiritsee mut ei voi mitään.







































Villatakki Odd Molly get your own bomber/ Farkut Please/ Villasukat äitin tekemät/ Alustoppi Odd Molly burnout l/s tee/ Hiukset omat

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

4.3.2015

10 päivää mun syntymäpäivään. Kun on mun synttärit niin silloin on kevät ainakin sielussa jos ei muualla.

 Lapsena synttäreiden aikaan oli piha jo niin paljon sulanut että voi tehdä puroja. Kävin tekemässä niitä puroja varmaan sen takia että odotin juhlavieraita kovin paljon ja johonkin se ylimääräinen energia oli purettava. Olen niin kiitollinen että olen saanut elää lapsuuden villinä ja vapaana ilman tietokoneita ja jatkuvaa puhelimen räpläystä.

Mut hei ens viikolle on luvattu aurinkoa ja siitä meikäläinen tykkää! Muistakaa laittaa varjostusverkot aroille havuille. Voin kertoa että minäkin laitan.






































Kuva on vanha mun pelargoniat on vielä toistaiseksi kylmiössä talviunilla.

4.3.2015

Tulen aina hieman surulliseksi kun näen ilmoituksia koirista joista luovutaan elämäntilanteen tai "allergian" vuoksi toki elämäntilanteet voivat oikeasti muuttua ja allergiakin voi olla oikeasti mutta on myös tapauksia joissa eläimestä luovutaan hyvinkin pian sen ottamisen jälkeen kun ihan tavalliset asiat kuten koiran kasvu pennusta aikuiseksi tai arki yllättävät.







































Aina ei tajuta sitä että eläin vaatii aikaa, siihen menee myös rahaa ja on tehtävä tiettyjä valintoja. Olen myös joidenkin tuttujen kautta törmännyt juttuihin joista en tiedä tykkäänkö heidän uudesta lemmikistään facebookissa vai päinvastoin olenko todella ärsyyntynyt. Hankitaan koira, semmoinen pieni ja söpö koira (ajatuksella lapsille koska lapset niiiin toivoivat koiraa, ei tarvi paljon ruokaa, ei tarvi paljon liikuntaa, ei tarvi kerätä jätöksiä kun ne on niin pieniä ym) esitellään innoissan pentukuvia facebookissa, koira pysyy flexinarun päässä myös pienellä lapsella. Ihmiset jotka ovat kiireisiä työelämässä, on lapsia ja monta harrastusta joka perheenjäsenellä joka arki-ilta, ravataan ulkomailla lomilla monta kertaa vuodessa, ja erilaisissa tapahtumissa viikonloput. Mietin aina silloin missä on heidän söpö koiransa ei kuitenkaan ole heidän mukanaan (se on ehkä hyvässä hoidossa tai sitten yksin kotona haukkumassa oven takana ja hankkimassa hyvää vauhtia eroahdistusta perheestään) en voi mitään sille että se aiheuttaa suurta ärsytymystä vaikkakin se ei ole todellakaan minulta pois ja mitä se minulle kuuluu ei sitten mitään. Koira, on se minkälainen tai kokoinen tahansa aina se vaatii seuraa, niiden omien ihmisten seuraa. Pitäisi oikeasti miettiä onko aikaa eläimelle muutakin kun nämä kaksi seuraavaa kuukautta tai se kuukauden kesäloma sitten arki alkaa ja käytetään nopeasti ulkona rientojen välissä huomataan että todellakin tää koira "haittaa" muuta elämääni ja siitä tulee rasite. Kannatan myös että lapsille annetaan esimerkkiä ja vastuuta eläinten pidosta ja hoidosta jo pienestä pitäen. Kotoa tulee esimerkki ja ajatukset sille omalle pikku taimenelle tulevaisuutta varten. Siellä narun flexipäässä ylempänä on yleensä aina se vika, se kannattaa muistaa.

















Olen varmaan aika tiukkapipoinen ja pipo näyttää kiristyvän mitä vanhemmaksi tulen. Näistä minun mielipiteistäkin voi joku ärsyyntyä mutta onneksi jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Päätän tämän raportin tähän.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

3.3.2015

Tänään tapasin tuntemattoman ihmisen jota n. 10 minuutin keskustelun jälkeen päädyin lohduttamaan hänen omissa henkilökohtaisissa asioissaan. Toivon että hän sai jotain lohdutusta kun voi kertoa selvästi mieltä painavasta asiasta jollekkin, halasin ja sanoin että pitää luottaa vaan omaan sydämen ääneen. En yleensä halaile tuntemattomia ihmisiä. Emme ehkä enää koskaan tapaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Kaikella on tarkoitus.


maanantai 2. maaliskuuta 2015

2.3.2015

Maanantai, uusi viikko elämässämme. Mä niin toivon että tää viikko toisi vastauksia moniin kysymyksiin.



Katse täynnä luottavaisuutta.



sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

1.3.2015

Nämä kuvat on helmikuun puolenvälin hujakoilta oltiin aurinkoisessa pakkassäässä ulkoilemassa koko lauman voimin. Saralle oli noita kuivattuja lohikuutioita mukana, se on aika heikkona fisuihin.



























































Saran takki on vapaana jolkotellessa mennyt ihan vinksallaan kun ei ollu noi jalkaremmit kiinni..
Meillä on koiralla Hurtan takkeja tykkään niistä makuja on tietty monia tossa talvitakissa on fleecevuori ja se kyllä vähän sähköistyy pois otettaessa mutta meillä se ei ole haitannut, Sara tykkää että on lämmin. Dallulla ei ole mahan alla kovinkaan paljon karvaa ja ainakin meidän koira palelee kun vähän enempi pakkasta joka tarkoittaa n. -10 astetta.







































Tulispa aurinko taas pian näyttäytymään.

1.3.2015

Maaliskuun eka päivä. Nämä tulppaanit alkaa olla jo ehtoopuolella mutta nättejä silti. Ja luonnollisesti mukana pari tuikkukuppia.